imetys

Tissiraivoa, pulloraivoa, refluksia ja yleistä syömissekoilua

Olin perehtynyt ennen vauvan syntymää imetysasioihin paljon, ja toivoin sen onnistuvan. Ajattelin kuitenkin, etten ota siitä mitään elämäntehtävää, jos se ei onnistu, syököön sitten pullosta. No, näihin äitiyden ja hormonien aiheuttamien tunteiden voimakkuuteen ei voinut etukäteen varautua. En todella tiennyt, miten tärkeäksi asiaksi tuo imetys äitiyden alkumetreillä muodostui.

Meidän imetystaival sujui mukavasti alun hitaan maidonnousun jälkeen noin kuuden viikon ajan. Tämän jälkeen syömishommat onkin takkuilleet milloin mistäkin syystä.

Synnärillä vauvan imuote oli vielä hyvin kapea, joka aiheutti kovaa kipua minulle. Nännirasvaa kului purkkikaupalla. Muistan myös, että ekat pari viikkoa aina imetyksen alussa tuli aivan jäätävä kipu rintaan, joka kesti n. 20 sekuntia. Oli pakko purra hammasta ja kiroilla, niin viiltävä se kipu oli. Puhumattakaan jälkisupistuksista, huh. Tuo viiltävä kipu onneksi hiipui pois melko nopeasti.

Ekoina viikkoina imetykseen kului todella iso osa päivästä, n. 6-8h. Mutta oli se ihanaa, vaikka myös uuvuttavaakin. Olen onnellinen että sain kokea nuo hetket vauvan kanssa. Se lämpö ja rakkaus mitä vauvan kanssa tuntee on jotain niin maagista ❤ Monta kertaa tuli tippa linssiinkin, kun sai antaa toiselle rakkautta ja ravintoa.

6vk ikäisenä tuli kuvioihin tiheän imun kausi, jolloin maidon määrä nousi, ja ongelmaksi muodostui suihkuava maito, johon vauva hermostui, koska ei ehtinyt niellä kaikkea, ja maito alkoi usein yskittää. Omalla kohdalla suihkuaminen alkoi vasta muutaman minuutin päästä herumisen jälkeen, eli ei auttanut, vaikka olisi pumpannut pahimman ”paineen” ensin pois.

Tuolloin 6vk iässä vauva alkoi päivisin ähistä ja lopulta ”raivota” tissillä, eikä olisi halunnut syödä, vaikka nälkäinen olikin. Alussa auttoi hämäyskeinona laulaminen, jolloin vauva unohti raivota, ja alkoi syömään. Viikon lallattelun jälkeen vauva alkoi hokaamaan, että häntä yritetään nyt juksata tässä. Laulamisen lisäksi aloin imettäessä kävellä, sitten hytkyttää, tanssia, taputtaa pepulle, peittää silmät, imettää oudoissa asennoissa jne. Pian keinot alkoivat kuitenkin loppua, ja huuto yltyi. Pulloa hän otti tuohon aikaan mielellään ja unisena kuitenkin söi tissiä kuten ennenkin.

Näihin haasteisiin liittyi varmasti myös se, että vauvoilla muuttuu imeminen refleksistä tahdonalaiseksi n. 2kk iässä, jolloin he joutuvat opettelemaan syömistekniikan uudelleen. Ja sekös harmittaa.

Joskus taas tuntui, että vauvaa harmitti liian hitaasti heruva maito, eikä hän malttanut sen takia syödä.

Imetyspolilla käytiin neuvolassa kahteen kertaan, mutta mitään uutta apua näihin haasteisiin ei enää löytynyt.

Käytiin kertaalleen myös osteopaatilla hakemassa apua syömiseen ja imettämiseen, ja saatiin vinkkejä ja paljon henkistä tukea, sekä hän käsitteli vauvaa. Vauvalla on ollut alusta asti kireyttä selässä ja niskassa, ja hän on vetänyt itseään kovasti kaarelle. Tämä saattaa johtua myös refluksista, josta hän on kärsinyt alusta asti. En kokenut tuosta yhdestä hoitokerrasta vauvalle juuri apua, olisi varmaan pitänyt käydä useamman kerran, ehkä sitten olisi saanut jumeihin enemmän apua.

Tuo (silent) refluksi liittyy varmasti myös paljon näihin syömishaasteisiin, mutta alussa sitä oli vaikea hahmottaa, kun meidän vauva ei ole ollut kovin itkuinen, eikä pulautellut maitoja usein ulos asti. Tästä aiheesta haluan kirjoittaa ihan oman tekstin, koska vaivaa vielä tutkitaan, ja siihen liittyy niin paljon muutakin asiaa.

Rintakumia kokeilin silloin tällöin, ja sen avulla imetys onnistui muutamia kertoja, mutta ei siitä pidemmäksi aikaa ollut meille apua. Kokeilin myös aivan kaikki keinot imetyksen onnistumiseen, mitä netistä löysin, vaan ei auttanut meillä.

Tällä hetkellä vauva on pian 4kk, eikä ole useaan viikkoon enää syönyt tissiä, mutta edelleen olen pumpannut 2-3dl päivässä maitoa. En ole osannut luopua siitä kokonaan, vaikka se viekin päivästä yli tunnin aikaa…

Nyt ollaan jo viikkokausia suoraan sanottuna taisteltu joka kerta, että saadaan hänet syömään pullosta. Nälkä on, mutta syöminen on hyvin epämiellyttävää (refluksi?) ja hän suostuu syömään yleensä vain selinmakuulla tai vasemmalla kyljellä. Myös muita hämäyskeinoja pitää usein käyttää, että saadaan syöminen alkamaan ja onnistumaan.

Ollaan nyt yksityisen allergologin hoidossa refluksin, maitoallergiaepäilyn ja syömishaasteiden takia. Toivottavasti pian nämä asiat helpottuu sitä kautta.

Eipä ole nämä imetysasiat tai vauvan syöminenkään todellakaan aina mitään yksinkertaista tai helppoa hommaa. Joka tapauksessa, ei tämä vaihe ikuisuutta kestä, pian hän syö ja juo jo itse ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s