Kolmas kolmannes, loppuraskaus, Raskaus, Yleinen

Raskauden kolmas kolmannes, vauva syntyisit jo!

Ihaninta viimeisellä kolmanneksella on ehdottomasti ollut vauvan voimistuvat liikkeet ja vuorovaikutus vauvan kanssa. Vauva on alkanut potkia takaisin, kun mahaa koputtelee. Pari kertaa myös tuleva isä on saanut potkua naamaan, kun on jutellut vauvalle, ja sitten kuunnellut ”vastausta” 😀

rv 31

Onneksi myös selkäkivut on helpottaneet, tosin, sitäkin pahemmat liitoskivut ovat välillä vaivanneet. Niiden takia on joutunut vähentämään liikkumista, kun kävely ei aina onnistu. Lisäksi harjoitussupistuksia alkoi tulla tihenevässä määrin tosi paljon, joka sekin hankaloitti liikkumista, kun jopa pukeminen oli sen verran ”kova” rasitus, että aiheutti supistuksia. Tämä ei kuulemma ole kovin tyypillistä esikoista odottavalle.

Noiden supistusten takia sain neuvolasta kaksi ylimääräistä lääkärin aikaa. Ensimmäisellä ylimääräisellä kerralla lääkäri arvioi, että (TMI-varoitus!) kohdunkaulaa olisi jäljellä puolet, eli 2cm. Toisella kerralla arvio oli, että jäljellä olisi enää 0.5cm, eli täytyisi ottaa todella rauhallisesti, ettei vauva syntyisi kovin ennenaikaisesti. Nämä käynnit oli noin raskausviikoilla 31 ja 33. Näistä toki huolestuttiin, ja jouduin jättämään liikunnat sikseen. Seuraavana päivänä toisesta lääkärin vastaanotosta alavatsaa jomotti koko päivän, ja kipu oli menkkamaista kipua, joka joillain saattaa tarkoittaa jopa synnytyksen alkamista. Lisäksi supistuksia tuli tosi paljon myös levossa, ja silloin illalla niitä kellotin, ja supistuksia tuli 5 minuutin välein, kestoltaan keskimäärin 90 sekuntia. Soitin sitten raskauspäivystykseen, josta pyydettiin tulemaan näytille. Makasin siinä käyrillä tunnin ajan, ja sain supistusta estävää lääkettä lihakseen. Sen jälkeen pääsin alan lääkärin vastaanotolle (neuvolalääkärit on yleensä ihan yleislääkäreitä), joka tarkisti tilanteen, ja totesi, että viikkoihin nähden hyvä tilanne, kohdunkaulaa on jäljellä 3cm. Päästiin siis kotiin todella huojentuneina. Tästä voidaan päätellä, kuinka vakavasti otan jatkossa nuo neuvolalääkäreiden arviot…

rv 33

Näiden oireiden lisäksi välillä tulee kaikenlaisia viiltäviä kipuja alakertaan, sukkapuikkokivuiksi niitä kai myös kutsutaan. Kivut on tosi kovia, tuntuu ihan puukoniskuilta, mutta onneksi kestävät vain pari sekuntia. Hyvä kun ei kerran ajettu ojaan kun säpsähdin kipua pelkääjän paikalla niin kovaa. Vauvan pää on myös ollut aika alhaalla jo monta viikkoa, joka aiheuttaa paineentunnetta, ja siitäkin varmasti aiheutuu noita viiltäviä kipuja välillä. Joskus on kyllä hankalaa kävellä kun on ihmisen pää lantiossa 😀 Ja vessassa saa toki rampata koko ajan, varsinkin jos on pystyssä tai liikkeessä.

Kasvava vatsa on tuonut taas lisää painoa ja turvotusta. Asennon vaihtaminen ja hyvän asennon löytäminen on todellinen haaste. Nyt jouduin luopumaan myös kihlasormuksesta, jottei se jäisi jumiin.. Ainiin, ja suonenvedot pohkeissa on kans ihan uusi juttu, en tiennyt, että ne voi olla niin voimakkaita, että tekisi mieli huutaa. Kuuluvat kuulemma myös raskauteen.

Pieni kosmeettinen haitta, joka tuli kesän aikana, on maksaläiskät, jotka kehystää kauniisti kulmakarvoja 😀 Ah, olo on niin hehkeä muutenkin! Ja täytyy sanoa, etten kyllä halua olla koskaan enää raskaana kesällä. Olen aina ennen ollut vilukissa, mutta nyt tämä hiki ja kuumuus on jotain ihan käsittämätöntä. Jos on yli 20 astetta lämmintä, niin meikäläinen hikoilee varmasti.

rv 36

Hauskaa sinänsä, että kaikille voinnin kyselijöille olen silti enimmäkseen sanonut, että ihan hyvin tässä jakselen, ja raskaus on mennyt ihan hyvin. Kyllä mä silti koen, että oon pärjännyt ja selvinnyt ihan hyvin kaikesta huolimatta, vaikka onhan tää välillä täyttä kakkaa 😀 Mutta yritän pitää palkinnon mielessä, ja olen kuitenkin saanut olla kotona ja elää suht normaalia elämää koko ajan. Enkä ole joutunut edes vuodelepoon!

Nyt varsinkin viimeisellä kolmanneksella kyllä huomaa, että jokainen päivä on erilainen, eikä voi tietää huomisesta mitään. Malttamattomuus on myös nostanut kovasti päätään, en jaksaisi yhtään enää tätä tietämättömyyttä. Asennoiduin varmasti tuolloin lääkärikäyntien jälkeen siihen, ettei tässä ole kovin montaa viikkoa varmaan enää jäljellä, kunnes se arvio kumottiin. Mun tuurilla tässä mennään hyvinkin yli lasketun ajan.

rv 36

Sykeröltä semmoisia terveisiä vielä, että mahassa viihtyy oikein kivasti, ja äitiä on mukava kiusata yllättävillä ja kovilla potkuilla sisuskaluihin. En myöskään tykkää ollenkaan automatkoista, vaan yritän kaivaa tietäni ulos alakautta aina jos joudun autoon. Äiti ei myöskään saisi nukkua enää vasemmalla kyljellä, koska ei oo kivaa, että joku makaa mun päällä! Harjoittelen myös kovasti hengittämistä, koska hikka tulee n. 4 kertaa päivässä. T. Sykerö

2 vastausta artikkeliin “Raskauden kolmas kolmannes, vauva syntyisit jo!”

  1. Hei voimia ja iloa loppumetreille, niin tiedän tuon tunteen kun olen ollut kesällä loppusuoralla on kolme kertaa🙈 Yksi oli helpompi kun oli tammikuinen. Näytät muuten ihan tosi kauniilta! 💕 Olipa kiva löytää siun blogi, ihana tunnelma täällä.

    Tykkää

    1. Kiitos paljon Marjo! Olipa niin ihana kommentti 😍 nämä on todella pitkiä viikkoja, mutta eiköhän ne unohdu pian kun saa vauvan syliin ❤ mukavaa viikonloppua!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s