Raskaus, Yleinen

Saako vauvan sukupuolta toivoa?

Heti alkuun haluan sanoa, että vauvan terveys on ehdottomasti ensisijalla, siitä ei ole epäilystäkään. Mielestäni on silti ok pohtia vauvan sukupuoleen liittyviä asioita, vaikka se tuntuukin olevan jonkinlainen tabu. Siihen liittyy varmasti paljon turhamaisuutta, koska tietenkin sukupuoli on toissijainen asia terveyttä ajatellessa.

Ehkä yksi mielikuva, jonka takia lapsen sukupuolen toivomista saatetaan pitää turhamaisena on se, että ajatellaan vanhemman haaveilevan itsekkäästi saavansa lapsesta oman itsensä jatkeen. Hänen kauttaan voisi tavallaan toteuttaa niitä unelmia, jotka on joskus jäänyt itsellä toteutumatta. Tietysti lapsi on sukupuolesta riippumatta ainutlaatuinen yksilö, eikä välttämättä peri vanhemman toivomia luonteenpiirteitä tai muita piirteitä, vaikka kuinka haluaisi.

Itsellä on aina ollut haave saada sekä tyttö ja poikalapsi, enkä varmaan ole ainoa. Osittain ajattelen, että tämä on hyvin vanhanaikainen haave, eikä lapsen sukupuoli määritä juuri mitään siitä, minkälainen tyyppi hänestä kasvaa. Olen huomannut, että saman perheen sisällä kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta saattavat olla persooniltaan kuin yö ja päivä. 

Ennenkuin tulimme raskaaksi, olimme jotenkin alitajuisesti mieheni kanssa ajatelleet saavamme poikalapsen. Pojan nimikin on ollut jo pitkään valmiina, ja sen kautta ollaan ehkä kuviteltu, minkälainen perheestämme voisi muodostua.

Kun sain rakenneultrassa kätilöltä vahvan mielipiteen siitä, että pieni poika siellä kasvaa, huomasin olevani samaan aikaan todella onnellinen, ja hiukan myös pettynyt. Tietenkin suurin helpotus oli kuulla, että vauvalla oli rakenteellisesti kaikki hyvin. Ultran jälkeen tajusin, että olin takaraivossa salaa toivonut tyttöä. Sukupuolesta riippumatta, sen selviäminen oli itselleni tosi tärkeää, koska se konkretisoi raskautta ja tulevaa vauvaa minulle todella paljon. Oli ihana alkaa miettimään tulevaa, kun tiesi enemmän, kuka sieltä on tulossa.

Myönnän, että edelleen haaveilen kovasti myös siitä tyttölapsesta, mutta uskon samaan hengenvetoon, että meille tulee juuri sellainen perhe, kuin on tarkoitettukin. Haave tyttölapsesta perustuu vahvasti siihen, miten ihana ja läheinen suhde minulla on omaan äitiini ja myös äidinäitiini. Koen, että olemme keskenämme sielunsiskoja toisillemme, meillä on jopa whatsupp-ryhmä kolmestaan, jonka nimi on sielunsiskot 😀 Olemme keskenämme monessa asiassa samanlaisia, ja myös harrastuksemme ovat paljolti samat. Naureskelen usein omille harrastuksilleni, jotka jaan yhdessä oman mummoni kanssa. Koen muutenkin olevani sisäisesti aika mummo, enkä häpeä sitä yhtään! Harrastetaan kaikki kolme kuntosalia ja urheilua ylipäätään, avannossa käymistä ja käsitöitä. Lisäksi rakastan ristikoita, ja tämän harrastuksen olen oppinut mummoltani.

Oman läheisen äitisuhteen takia haaveilen, että itselläni voisi joskus olla yhtä ihana ja lämmin suhde oman tyttäreni kanssa. Omaa suhdetta äitiini voisi nyt aikuisiällä melkein jopa kutsua hyväksi ystävyydeksi, vaikka äidin ja tyttären roolit siihen kuuluvatkin.

Myös empiirisesti omaa elinpiiriä seuratessani, olen huomannut, että useimmiten äidin ja tyttären suhde on läheisempi varsinkin aikuisiällä. Tietenkin äidillä ja pojalla voi olla todella läheinen suhde, mutta olen huomannut, että tämä on harvinaisempaa. Läheisen äiti-tytär suhteen johdosta myös suhde mahdolliseen kolmanteen sukupolveen on usein paljon läheisempi äidin ja tyttären lasten kesken, kuin äidin ja hänen pojan lastensa. Tämäkin on yksi syy, jonka takia haaveilen myös tyttölapsesta, sillä haaveilen jo kaukana tulevaisuudessa siitä, että saisin joskus olla pullantuoksuinen lämminhenkinen mummo omille lapsenlapsille. Tietenkin tämäkin haave voi hyvin toteutua myös pojan lasten kautta, jos sellaisia joskus tulee. 

Sitten sukupuoleen liittyvä pinnallinen puoli, joka ei liity omiin haaveisiin, mutta halusin tämän kuitenkin ottaa esille. Tykkään tosi neutraaleista väreistä kotona ja pukeutumisessa, ja myös tulevan lapseni pukeutumisessa (niin kauan kun saan siihen vaikuttaa :D). Esteettisen puolen lisäksi neutraalius lapsen pukeutumisessa ja tavaroissa on ekologista, jos perheeseen syntyy eri sukupuolta olevia lapsia. Neutraaleja värejä on kivempi säästää lapselta toiselle, eikä pikkusisarus ehkä koe niin vahvasti joutuvansa aina käyttämään isosisaruksen vanhoja vaatteita ja tavaroita, kun ne eivät ole niin selkeästi sukupuoleen liittyviä värien ja kuosien puolesta. Tämän takia en halua ostaa pojan vaatekaappia täyteen sinistä, vaikka tietenkin myös tytön voi pukea siniseen, siitä ei ole kyse.

Poikavauvaa odottaessa olen huomannut, että pojille tarjonta vaatekaupoissa on paljon suppeampi heti vauvasta asti, ja neutraaleja sävyjä on ollut myös yllättävän vaikea löytää. Se on ollut vähän harmi, että tytöille valikoimaa on vaikka millä mitalla, enkä voi kieltää etteikö osa tyttöjen valikoimasta ole tosi söpöä. En kyllä hirveästi tykkää mistään överityttömäisestä tai röyhelöistä, mutta pakko sanoa, että tytöille löytää paljon helpommin kivempia vaatteita kuin pojille. Pojille tuntuu olevan tarjolla sitä perus sinistä valikoimaa, ja sitten kaikenlaisia kamalia kuviointeja, mm. dinosauruksia 😀 Onko muita poikien äitejä, jotka ovat pohtineet samaa?

Vaikka tämä pinnallinen puoli onkin hyvin mitätön asia näissä sukupuolipohdinnoissa, olen kuitenkin pannut tämän asian merkille. Toivoisin lisää neutraaleja sävyjä ja kuoseja lasten vaatteisiin, ja myös enemmän valikoimaa ja tarjontaa pojille 🙂

Nyt on ihana odotella pientä poikaa saapuvaksi, koska tiedän, että juuri hänen piti meille tullakin, enkä malttaisi enää odottaa! Alle 2 kuukautta enää laskettuun päivään! Minkälaisia pohdintoja sukupuoliasiat ovat herättäneet?

2 vastausta artikkeliin “Saako vauvan sukupuolta toivoa?”

  1. Vitsi miten ihanaa huomata, että joku muukin pohdiskelee samoja asioita ja uskaltaa tuoda ne somessa esille! Jaan niin paljon samoja ajatuksia sun kanssa ja pystyn samaistumaan näihin. Harmillista, miten sitä on huomannut oman raskauden myötäkin, ettei kaikille omille läheisille voi edes puhua sukupuoleen liittyvistä aiheista. Tottakai vauvan terveys edellä, mutta musta on täysin ok myös toivoa sukupuolta :).

    Tykkää

    1. Hei, kiitos kommentista 🙂 no niimpä, ja mun mielestä puhuminen on aina hyväksi, mutta ymmärrän, että joillekin on vaikeampaa puhua esim. juuri vauvan sukupuoleen liittyvistä asioista, se voi tuntua turhamaiselta tai nololta..Ja ihan varmasti moni odottava äiti käsittelee tuota sukupuolipettymysasiaa yksin häpeissään, harmillista.. mutta ihanaa loppuodotusta sulle! Ei enää kauaa 💙

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s