Raskaus, Toinen kolmannes, Yleinen

Raskauden toinen kolmannes – oireet ja yllätykset

Toinen kolmannes on ollut ihanaa aikaa. Vatsa on vihdoin alkanut pyöristyä, ja sitä on ihanaa ihailla, mutta toisaalta se on tuonut mukanaan myös erilaisia oireita. Ärsyttävämpinä oireina olivat erilaiset selkäkivut. Puolivälin paikkeilla alkoi alaselän kipu, johon hankin Lola & Lykken tukivyön kävelylenkkejä varten. Kipua tuli kuitenkin suureksi osin vain rasituksessa, joten sen kanssa pärjäsi hyvin. Toisen kolmanneksen loppupuolella kipu siirtyikin ylemmäs selkää, ja alkoi haittaamaan arkea enemmän. Välillä selkää särki koko päivän, vaikka teki mitä. Tähän keskiselän särkyyn ei tukivyö toimi, mutta käytin kylmägeeliä, panadolia pahimpina päivinä, ja pyysin puolisoa hieromaan selkää, näistä oli hieman apua.

Rv 17

Raskausviikolla 17 aloin tuntemaan pienenpieniä hipaisuja alavatsassa, ja siitä lähtien olen joka päivä tuntenut pieniä ja koko ajan vahvistuvia potkuja. Alussa piti kyllä todella tarkkaan kuulostella, oliko tuo ilmakupla vai vauvan hipaisu, mutta kyllä ne vauvan liikkeet tuntuivat hiukan erilaisilta, kun tarkasti ”tunnusteli”. Tämä on ollut paras juttu raskaudessa ainakin tähän asti. Itkeä tirautin silloin parina ensimmäisenä iltana, kun makasin hiljaa paikallani ja tajusin pienen Sykerön siellä liikkuvan. Niin ihanaa!

Rakenneultrassa kävin vk 21, ja se oli aivan älyttömän jännittävää. Itse ainakin tärisin tutkimuspöydällä ja oma syke oli tosi korkealla, kun toivoi vain, että kaikki olisi hyvin. Oli superhuojentavaa kuunneltavaa, miten kätilö kertoi ultratessaan kaikista sisäelimistä ja tarkisti mahdollisia poikkeavuuksia, kuten huulihalkion ja kampurajalat. Onneksi kaikki oli vauvalla hyvin ❤ Kysyin lopuksi kätilöltä sukupuolesta, ja hän näytti minulle vauvan haaroväliä, josta ei jäänyt kyllä epäselvyyttä 😀 Sukupuolen selviäminen oli jotenkin tosi tärkeää itselleni sen takia, että pääsen paremmin luomaan yhteyttä vauvaan ja rakentaa mielikuvaa hänestä ja tulevasta. Harmillisesti koronan takia puoliso ei saanut tulla tutkimushuoneeseen, mutta tuleva isä odotteli sitten käytävällä tutkimuksen ajan, ja pääsin heti jakamaan ilouutiset hänen kanssaan.

Kasvavan vatsan mukana ja raskauden edetessä alkoi tippumaan vähän väliä kaikenlaista oiretta. Mahan kanssa ei niin vaan enää liikutakaan yhtä nopeasti ja ketterästi, ja sohvalta nouseminen ja sängyssä asennon vaihtaminen alkoi käydä ihan työstä. On yllättävän vaikeaa suoriutua normaaleista arjen asioista lähes ilman mitään keskivartalon tukea. Muut sisuskalut alkoivat työntyä pois vauvan tieltä, joten välillä iltaisin tuntui, ettei saa oikein tarpeeksi happea, kun keuhkot eivät mahdu kunnolla laajentumaan.. mukavaa.

Yksi yllättävä oire, joka ilmaantui toisen kolmanneksen aikana, on nenän tukkoisuus. Testasin allergialääkettäkin, eikä tuo ollut allergista. Luin tästä, että hormonaaliset muutokset ja lisääntynyt verenkierto voivat aiheuttaa myös nenän limakalvojen turpoamista ja vuotamista.. Eipä tuo muuten juuri häiritse, mutta nukkumaan mennessä ei aina saa senkään vertaa happea kulkemaan. Tietenkään raskauden takia ei myöskään suositella mitään oikeita nenäsuihkeita, jotka avaisivat nenän. Suolasuihkeella olen koittanut pärjätä.

rv 24

Päänsäryt lisääntyivät puolivälin tienoilla, silloin niitä oli lähes joka päivä, tosin tämä on itselle hyvin tuttu ja tavallinen asia muutenkin. Silloin myös alkoi muutaman viikon kestävä epänormaalin voimakas ihon kutinavaihe, pahiten kutisi selkä, mikä ei ole kovin looginen paikka muuttuvaa kehoa ajatellen. Tuo kutina voi liittyä raskaushepatoosiin, jonka takia tarkistettiin maksa-arvot varmuudeksi, mutta ne olivat onneksi kunnossa.

Raskauden puolivälin jälkeen oli myös noin kuukauden mittainen vaihe, kun nälkä oli 24/7. Oli ihan pakko syödä vähintään 2 tunnin välein, koska nälkä yltyi niin kovaksi. Joskus laskin huvikseen syömiskerrat päivältä, niitä oli 8. Hampaat kiittää. En kuitenkaan pysty syömään kerralla mitään suuria määriä, joten tällä tyylillä mentiin muutama viikko. Ja edelleen se nopeatempoinen painonnousu ahdisti, vaikka kuinka yritti järjellä itselleen selittää, että se on väistämätöntä, ja toisille sitä vaan kertyy enemmän hyvistä elämäntavoista huolimatta.

Toisen kolmanneksen aikana pystyin liikkumaan säännöllisesti selkäkivuista huolimatta, tein kävelylenkkejä, kotitreenejä, ja kesäkuun lopussa pääsin jo hieman salillekin takaisin. Youtubesta löytyy onneksi paljon kotitreenejä raskaana oleville, itse olen hakenut hakusanoilla ”prenatal workout” ym. Näitä uskaltaa paremmin tehdä, toki omaa kroppaa tarkasti kuunnellen.

Toisen kolmanneksen loppupuolella aloin ensi kertaa tuntea myös harjoitussupistuksia. Ne tuntuvat siltä, että vatsa hieman kramppaa, ja menee kivikovaksi hetkeksi aikaa. Näihin ei onneksi liittynyt kipua ollenkaan. Jos haluaisi (tai olisi mahdollista, kiitti korona) tehdä jonkun ihanan lomareissun raskauden aikana, suosittelisin ehdottomasti sitä toisen kolmanneksen ajalle. Ainakin silloin useimmat voivat hyvin ja mahan kanssa pystyy vielä liikkumaan, ainakin jotenkuten 😀

Kaikista pienistä ja ärsyttävämmistä vaivoista huolimatta, olen nauttinut raskaudesta, tai ainakin kovasti yrittänyt nauttia 😀 En voi edelleenkään käsittää, että meille tulee pian pieni ihminen, tuntuu niin käsittämättömältä ja ihanalta. Olen tosi kiitollinen, että tällainen onni meille suodaan ❤

PS. missä se paljon puhuttu raskaushehku on, mistä sitä saa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s