Raskaus, Synnytys, Yleinen

Pelottaako synnytys?

Nuorempana ajatus synnyttämisestä tuntui ihan hirveältä. Mielikuvissa oli pelkkää kamalaa kipua ja epämiellyttäviä tilanteita. Onneksi ajat ja mielipiteet muuttuu, kun ikää tulee. Ennen raskautta takaraivossa oli edelleen pelkästään kauhukuva synnyttämisestä, vaikka tietenkin palkintohan on paras, mitä voi saada.

En edelleenkään odota riemulla sairaalassa olemista, muttei kotisynnytyskään tunnu omalta ollenkaan. Ajatus eritteistä pitkin poikin, ja pritsillä makaamisesta ilman housuja, ja jalat telineissä useamman silmäparin tuijottaessa valaistua alapäätä ei tunnu kivalta, mutta toivon, että nämä ovat sivuseikkoja h-hetkellä, onhan..?

Nyt, kun pientä on kantanut mukanaan jo niin monta viikkoa, on ehtinyt pohtia tulevaa synnytystäkin paljon. Olen ottanut selvää mahdollisista kivunlievityksistä, joista luin anestesialääkärin artikkelin oman synnytyssairaalani sivujen kautta, tästä linkistä. Tietysti neuvolan kautta saa myös paljon tietoa aiheesta.

Synnytysvideoiden katsomista karsastin aiemmin, koska luulin, että ne lisäävät pelkoa ja ahdistusta aiheeseen liittyen. Nyt olen löytänyt niiden maailman, ja mm. Anniina Jalkasen, Hanna Öbergin, Milli&Aben ja pinaycocon videot ovat olleet hyviä, ja tuoneet positiivista fiilistä itselle.

Hypnosynnytys-termiin olen törmännyt jo aiemmin internetin syövereissä, mutta nyt otin asiasta enemmän selvää. Käsitteenä hypnosynnytys kuulostaa kieltämättä äärihippien touhulta, mutta totesin tämän oletuksen heti vääräksi. Lukiessani aiheesta, omaksuin siitä itselleni muistiin ainakin sen, että välttelen kaikkia kauhutarinoita synnytyksestä nyt, koska ne eivät auta omaa koitostani millään lailla, päin vastoin. Myös rentoutumisen tärkeys kuulostaa loogiselta. Uskon, että keho kyllä tietää, mitä sen pitää tehdä. Mahdollisimman rentoutunut olo, tai ainakin siihen pyrkiminen auttaa varmasti kroppaa toimimaan paremmin.

Lisäksi toivon saavani mahdollisimman paljon oksitosiinia ja endorfiineja kehooni synnytyksen aikana, koska olen lukenut, että ne auttavat synnytyksen etenemisessä ja lievittävät kipua todella paljon. Niiden erittymiseen tarvitaan taas se rento olo ja puolison läsnäolo ja tuki. Toivonkin, että voisin olla mahdollisimman pitkään kotona, koska koti on paras paikka rentoutua hyvän musiikin, hämärän tunnelman ja puolison tuen avulla.

Puolisoa olen alkanut pikkuhiljaa ”opastamaan” näissä synnytysasioissa, niin hänkin on sitten paremmin tilanteen tasalla, ja tietää, miten voi auttaa minua. Ollaan katsottu yhdessä neuvolan materiaaleja, nyt kun mitään oikeita synnytysvalmennuksia ei ole poikkeustilan takia tiedossa…

Synnytyssoittolistaa aloin kasata hetki sitten, ompahan sitten hyvin mietitty lista valmiina tositoimia varten 😀 Häälistojakin mulla taisi olla ainakin 4kpl päivän eri vaiheisiin, ja niitä tein ainakin vuoden ajan ennen häitä. Otan nää hommat siis tosissani 😀 Itselle ainakin oikeanlainen musiikki tuo turvaa ja helpottaa oloa varmasti todella paljon, joten tähän aion panostaa. Listalta löytyy tällä hetkellä mm. Elastinen&Jenni Vartiainen – Epäröimättä hetkeäkään, Vesala – Tulkoon mitä vaan, Knipi&Johanna Kurkela – Suojelija, Anna Puu – Keho puhuu ja Jenni Vartiaisen versio kappaleesta Sydän vähän kallellaan.

Raskaushormoneista mainitakseni, tuo Suojelija-kappale aiheutti yksi ilta ihan yhtäkkisen itkukohtauksen, koska olisi halunnut kuunnella sitä nukkumaan mennessä yhdessä miehen kanssa, mutta hän ei lumoutunutkaan kappaleen sanoista ajatellen tulevaa poikaamme yhtä paljon kuin minä. Miesparka. Kyynelkanavat siinä aukesivat, mutta tämä oli selvästi normaalista poikkeava itkukohtaus, koska sitä ei pystynyt yhtään pidättämään. Täysin hormonien syytä siis, eikö? 😀 Täytyy kyllä kehua puolison toimintaa näissä itkutilanteissa, hän tietää jo senkin, missä kohtaa elokuvaa/tv-ohjelmaa padot aukeaa, ja osaa reagoida niihin ihanasti ottamalla tarvittaessa kainaloon ❤

Nyt yritän liikkua säännöllisesti niin kauan kuin mahan kanssa pystyn, ja pyrin syömään tasapainoisesti, jotta olisin mahdollisimman hyvässä kunnossa synnytyksen koittaessa. Toki hyvät elämäntavat ovat ratkaiseva tekijä myös palautumisen kannalta, joten se motivoi kovasti liikkumaan. Liikunnan merkitys myös sikiölle on yllättävän suuri, joten pikkuisen takiaerityisesti haluan liikkua parhaani mukaan.

Olen suunnitellut pakkaavani musiikin ja muiden perustarvikkeiden lisäksi sairaalaan mukaan ainakin jäätävän määrän karkkia ja lakua. Ei voi tietää montako päivää sairaalassa menee, ja olisi kamalaa, jos herkut loppuisivat kesken, eikä sinne pääsisikään kukaan niitä tuomaan :O

Suurimman varjon oman tulevan synnytyksen ylle luo nykyinen poikkeustilanne, jonka takia tukihenkilö/puoliso ei saa olla synnytyssairaalassa mukana koko synnytysrupeaman ajan. Se on painanut mieltä jo maaliskuusta alkaen… Yritän olla ajattelematta sitä, ettei puolison tukea saakaan synnytykseen alusta loppuun, koska nyt en itse voi kauheasti tilanteelle mitään. Mielestäni myös puolison näkökulmasta on hirveä vääryys, jos hän ei pääse oman lapsen elämän ensihetkiin tai ensipäiviin mukaan. Tästä on adressikin, jonka kävin heti allekirjoittamassa. Kannattaa lukea ja allekirjoittaa adressi, jos se vaan on vielä voimassa.

Tuosta tummasta varjosta huolimatta olen jopa alkanut odottaa synnytystä innolla nyt perehdyttyäni asiaan, ja tämä kuulostaa aivan hullulta peilaten aiempiin pelkoihini aiheesta. Haluan kokea tuon ihmeellisen hetken, ja odotan jo niin paljon, että saan pienen sykerön syliini ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s