Erityisherkkyys, Introvertti, Raskaus, Sairaanhoitajan työ, Yleinen

Intro

Heippa! Olen jo pitkään hautonut ajatusta blogin kirjoittamisesta, mutta tähän asti olen aina jänistänyt ajatuksesta. Tässä hetkessä ja elämäntilanteessa kuitenkin tuntuu siltä, että haluan uskaltaa tehdä jotain itselle ihan uutta ja pelottavaakin. Ja totta puhuen, johonkin tätä ylimääräistä aikaa täytyy purkaa. Kirjoittaminen on muutenkin niin terapeuttista, ja olisi kiva jakaa omia pohdintoja, niitä syvällisiä, mutta myös niitä sekopäisiä. Tuoda samaistumispintaa omien kokemusten ja ajatusten kautta, ja mahdollisesti saada sitä myös itse.

Esittelen lyhyesti itseni, jotta on helpompi saada pohjaa kirjoituksilleni. Olen Anna, 26-vuotias haaveilija, tuleva äiti, introvertti, nautiskelija, lauleskelija ja tunteellinen herkistelijä 😀

Ammatiltani olen sairaanhoitaja, ja olen työskennellyt pienen pätkän erikoissairaanhoidossa huomatakseni, ettei se ole ollenkaan oma juttuni. Löysin kotihoidon, jossa olen tykännyt olla töissä. Kotihoitoon hakeuduin osittain sattumalta, koska pääkriteerinä oli saada tehdä päivätöitä, (oma pää ei kestänyt 3-vuorotyötä, superiso hatunnosto teille, jotka sitä teette!) mutta ne ovat sairaanhoitajalla harvassa..

Toiveenani on kuitenkin aina ollut kehittää itseäni, enkä halua jämähtää vuosikymmeniksi samaan työpaikkaan. Katselin useasti erikoistumisopintoja, ja olinkin jo hakemassa työn ohessa opiskelemaan hvyinvointiteknologiaa syksyllä 2019, mutta sysäsin haaveet vielä syksyn hääjärjestelyjen tieltä pois. Alkuvuodesta sain mahdollisuuden kokeilla työtä projektisuunnittelijana eräässä oman alani kehittämistiimissä, josta olin todella iloinen. Tämähän on juuri sitä, mitä haluankin kokeilla. Nyt oli mulle tähdet kohdillaan.

Projektisuunnittelijana minun piti olla sillä tietoa vuoden 2020 loppuun, mutta elämä yllättää. Ja maailman ihanin tämä yllätys olikin. Kaikista suurin toiveeni elämässä on tulla äidiksi, ja se toteutuisi pian, jos vaan kaikki menee hyvin syksyyn asti. Tähän mennessä pienellä ”Tohtori Sykeröllä” on onneksi ollut kaikki juuri niin kuin pitää ❤

En malttaisi odottaa syksyä ja uutta ihanaa elämäämme, ja haluaisin niin paljon jo päästä laittamaan hänelle huonetta ja hankkimaan kaikkea ihanaa vauvalle, mutta ainakin tällä hetkellä tuleva vauvan huone, entinen ”musiikkihuoneeni” on nykyinen etätyöhuone, joten sitä laittamista saa vielä haaveilla..

Omassa elämänpolussani on ollut todellakin ylä- ja alamäkiä, vaikkei sitä kaikki kaveritkaan tiedä. Kaikki ei aina näy päällepäin, eikä tarvitsekaan. Mutta uskon, että jakamalla pieniä paloja omista ajatuksista ja oivalluksista, voin tarjota edes vähän vertaistukea samoja asioita pohtiville.

Mua kiinnostaa tosi paljon luonteenpiirteet ja persoonallisuustyypit. Oonkin tehnyt kymmeniä ”persoonallisuustestejä” ihan vaan mielenkiinnosta, ja mun mielestä itsensä tunteminen ja muiden persoonallisuuspiirteiden tunnistaminen on tärkeä taito, joka helpottaa elämää todella paljon. Mutta silti olen todennut, että vaikka omia vahvuuksia ja heikkouksia oppisi hyvin tuntemaan, menee joka kerta luu kurkkuun kun joutuu tilanteeseen, jossa itseään pitää kehua.. Syytän suomalaisuutta.

Kuten edellä mainitsin, olen supertunteellinen, introvertti rutiinien orja, rakastan tasaista elämää. Kuppi menee kyllä nurin, jos ei perusasiat ole kunnossa, eli mm. ruokaa vähintään 3h välein, sopiva lämpötila, vähäinen melutaso ja mukavat vaatteet. En myöskään juuri koskaan jaksa valvoa myöhään, en voi katsoa yhtään pelottavia elokuvia, enkä jaksa kovin hyvin ihmispaljoutta, ja lista jatkuu (jep, erityisherkkä, niin ärsyttävä muotisana kuin se nykyään onkin). Mutta onneksi tiedostan (ja puolisokin alkanut oppia :D) nämä piirteeni, ja osaan ennakoida ne. Onko muita pehmoja tai rutiinien orjia?

Mulle aina nauretaan, että aina se Anna tulee omien eväiden kanssa joka paikkaan, siis sellaisiinkin jossa kyllä tarjotaan syötävää, mutta enhän mä voi tietää moneltako sitä ruokaa saa, joten parempi vaan varautua. Muuten nälkäkiukku on todellinen uhka. Eräs taannoinen Thaimaan reissukin sen opetti, olisi pitänyt laittaa edes sipsejä minigrip-pussiin laukkuun, niin johan olisi matka sujunut mukavammin ruokapaikkoja etsiessä… Ja varsinkin nyt raskaana ollessa, tää nälkä on loppumaton.. 😀

Nyt kun on matkaeväät kunnossa, perimmäinen ajatus blogista on se, että haluan jakaa rehellisiä ajatuksia raskaudesta, äidiksi tulemisesta ja elämästä ylipäätään oman persoonani kautta. Tervetuloa seuraamaan! 🙂

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s